Talvisia maisemiako tunturista...ja neulehaaveita...

Asiahan oli juuri niin kuin olin arvellutkin. Ensi viikonloppuna on pääsiäinen ja hiihtokelit Ylläksellä ovat kyllä aikalailla ohi. Tilanteen pelastaisivat enää kovat yöpakkaset, mutta viime viikonloppunakin oli yötäpäivää plussalla! Tykkilumipohjaiset rinteet kestävät jonkin verran paremmin ja laskettelijoita on jonkinverran mutta minä, viisi vuotta viimeksi lasketelleena en halua lähteä seikkailemaan. Sen sijaan vietimme ihanan lauantaipäivän uiden ja itseämme hemmotellen täällä ja syöden hyvin täällä. Suosittelen lämpimästi molempia. Kylpylä on iso ja kaiken maailman hilavitkuttimia itsensä hemmotteluun todella on. Kammarissa ruoka on aivan ihanaa ja annokset eivät ole todellakaan mitään fine dining´ia, kaksi ruohosipulinvartta ristissä vaan ihan reiluja ja kuitenkin maittavia. Minä söin siikaa valkoviinikastikkeessa, perunavihannespedillä ja puoliso porsaanleikkeen ranskalaisilla. Ravintolan sienikastike joka tulee esimerkiksi metsästäjänpihviin on myös kokeilemisen arvoinen, samoin maalaislohkoperunat. Nam! Tunturi alkaa olla paljas...

Vain rinteissä on enää lunta...


Pääsiäisenä taidan aloittaa Clapotiksen tästä, eli Chileläisestä Araucanía langasta. Ihanan tuntuinen lanka, 75 % villaa ja 23 % polyamidia. Käsinvärjätty sävy on kuvassa kyllä lähestulkoon oikea. 100 grammassa on noin 344 metriä eli laskeskelin että omistamani kaksi vyyhteä kyllä riittävät. KnitPron pyöröt mökkikassiin ja menoksi!

Matkakäsityönä vähitellen valmistuvat sukat ovat tässä vaiheessa. Edellisessä postauksessani kerroinkin että nämä ovat Tuulian käsinvärjättyä sukkalankaa. Teräosa on ihan sileää neuletta, 14 silmukkaa puikoilla, kantapää käänteinen ranskalainen ja vaikka se ei kuvasta erotukaan niin varsi neulotaan "rinsessa"-joustimena.

Tällä viikolla onkin ollut tarvetta matkakäsityölle kun oli paluu mökiltä, maanantaina taas vaihteeksi laboratoriokäynti ja tänään rautakauppakeikka Kemiin.

Torstaina suuntaamme pohjoiseen varustuksena sähkösaha, halkomakone ja oksasakset. On edessä puunkaatoa ja pikkupuiden tekoa. Toivottelen kaikille lukijoille Ihanaa Pääsiäistä. Levätkää, syökää hyvin ja pitäkää huolta läheisistänne. Tuttuja Pistoja palailee linjoille pääsiäisen jälkeen, toivottavasti myös levänneenä. Halauksin!

Sukkasillaan...

Minulla on jo pitkään ollut harkinnassa neuloa kärjestä aloitetut sukat. Kristel Nybergin ja Johanna Kosken kirjassa Punokset puikoille, joka minulla on ollut jo useamman vuoden, on siihen aivan mahtavat kuvalliset ohjeet. Tai oikeastaan kolmet erilaiset ohjeet, jos ollaan ihan tarkkoja. Nämä sukat on aloitettu lappualoituksena, jonka koin helpoimmaksi. Lanka on käsityökorissa hyvin marinoitunut Fabel, jota neuloin numero 2,75 KnitPro´illa. Kantapää on käänteinen ranskalainen ja näissä sukissa toimii tosi hyvin. Sukka istuu jalkaan kuin valettu. Tykkään sukista jotka ovat ihan ihonmyötäiset koska pidän villasukkaa ihan paljaassa jalassa. Ei mitään lupruja minulle, kiitos!

Puikoille pääsi heti uudet samanlaiset lankana tällä kertaa Tuulian käsinvärjätty sukkalanka. Aivan ihanaa neuloa, kuvia tulee heti kun on valmista. Huomenna onkin neuletapaaminen, joten siellä tikutan vimmatusti. Kiva kiva!

Vähitellen tuntuu siltä että alan saada lukijoitani takaisin pitkästä tauosta huolimatta. Suuri kiitos teille siitä, olette ihania. Viikonloppua vietetäänkin taas mökillä, joten ensi viikolla Tutut Pistot varmaankin käsitöiden lisäksi raportoi Ylläksen lumitilannetta. Huono vai erittäin huono! Arvioni olisi että uimapuku ja Levin uusi kylpylä voisi olla viikonlopun teemana. Halauksin!

KnitProt saivat kodin...

Mitä täydellisin vastaus toiveisiini eli ihanan ystäväni, Marjo-Riitan ompelema puikkokotelo 15 sm KnitPro puikoilleni. Kaunis kiitos!

Sisälle mahtuu kaikki puikot sekä vielä puikkomittarikin... Ja vasemmassa ylänurkassa näkyy pieni bonus eli Marjo-Riitan itsetekemä kirjanmerkki. Tosi kaunis! On tämä vähän toista kuin että säilyttää puikkoja muovikotelossa! Kangas on muuten IKEA:n. Tunnistittehan toki sen?

Linnea...

Tässä sitten toinen vanha rouva. Suhteellisen hyvin säilynyt hänkin. En vain historiaansa tunne sen paremmin eli täytyy alkaa ottamaan selvää suvun tietotoimistolta eli puolisoni tädiltä joka asui samassa pihapiirissä anoppinsa kanssa toistakymmentä vuotta. Pihaminiä hänkin kuten minustakin oli tulla ennen kuin aloin laittamaan kapuloita rattaisiin ja ymmärsin parhaakseni poistua takavasemmalle. Sivuhuomautuksena nostan hattua korkealle menneille sukupolville jotka osasivat asua saman katon alla useampi sukupolvi kerrallaan. Minä en osaisi enkä haluasi. Itsessäni ja puolisossakin on kestämistä. Ota siihen sitten vielä äiti ja anoppi!

Hänestä kuitenkin tulee se käyttörukki. Hieman säätöä vielä ja sitten pääsen kokeilemaan. Haaveena olisi että saisin joskus vielä huivilangat kehrättyä itselleni. Sitten joskus...

Kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet odotella päivityksiä ja palanneet takaisin lukemaan höpöttelyjäni. Tuttuja Pistoja ( vai pitäsikö tässä tapauksessa muuttaa Tutuiksi silmukoiksi) toivon mukaan taas ensi viikolla. Silloin tulee ehkä sukista asiaa. Ihanaa viikonloppua ja halauksia! Tämä suunnistaa Lappiin!!!

Vielä vähän pistelyä ja Tilda...

Osallistuin viime vuonna OUPSin laajennettuun synttärivaihtoon ja parikseni oli Onnetar arponut Helin. Kuinka ollakkaan olimme toisistamme tietämättä tuplaparit eli minä lahjoin Heliä ja hän minua. Ideanahan oli lähettää vuoden aikana kolme erillistä lahjaa ja vasta viimeinen paketti paljasti lähettäjän. Tässä pari ihanuutta jotka sain. Vasemmanpuoleisen sain aikaisemmin ja paketissa oli ohjeistuksena että varata paikka toiselle samantyyliselle työlle. Tein siis työtä käskettyä ja järjestin paikan.

Nämä ovat aivan ihanat! Pikkuruisilla yhden yli pistoilla kauniille tummansiniselle kankaalle. Kiitos Heli tuhannesti vielä kerran!

Tässä on sitten Tilda. Tämän on isomummoni hankkinut vuonna 1926 eli vanhalla rouvalla on ikää jo jonkin verran. Ystäväni on tarkistanut että rukki on harvinaisen hyväkuntoinen ikäisekseen mutta en aio häntä kuitenkaan käyttörukiksi ottaa. Tunnearvo on senverran suuri että armahdan hänet jo ansaittuun lepoon. Kaunis vanha käyttöesine jolla on aikoinaan kehrätty kilometreittäin lankaa. Oma mummoni ja äitini eivät enää jatkaneet tätä perinnettä, vaikka muita käsitöitä meillä on tehty aina. Äitini kertoi että hän osallistui kyllä lampaiden keritsemiseen ja villojen karstaamiseen. Yksi kalleimmista aarteistani on isomummoni neulomat lapaset, joihin hän on itse kehrännyt langan, mutta niitäkään henno käyttää.

Kaunis kiitos että piipahdit. Tervetuloa myös uudestaan. Tuttuja Pistoja toivon mukaan taas ensi viikolla.

Neulottua...

Nykyisin olen pääsääntöisesti neulonut. Ristipistot ovat jostakin syystä olleet taka-alalla jo jonkin aikaa. Olisiko jonkinlaista väsymystä ilmassa kenties, en tiedä. ( Anteeksi pistelevät ystäväni, en ole hylkäämässä ihanaa seuraanne. ) Kuvissa hieman satoa. Puikoilla on lisäksi vielä ensimmäiset kärjestä aloitetut sukat sekä muutama huivi.. Kummipojalle lapaset. Valmistuivat loman aikana tammi-helmikuun vaihteessa. Ihan perusNallea, peruslapaset kiilapeukalolla.

Rannekkeet itselleni. Dropsin Alpaca joka on siis ihan huippulanka. Ihana neuloa mutta ei mustissa vetimissä, ainakaan tämä luonnonvalkoinen. Teippiharjalla saa käydä läpi kyllä koko vaatekerran näitä kun on tehnyt jonkun aikaa.

Kahdelle ihanalle ystävälle kämmekkäät tooooosi myöhästyneenä synttärilahjana. Ovat mallia Rinsessa Ulla nettilehdestä ja myös tuota ihqu lankaa eli Dropsin Alpacaa.

Kaunis kiitos kommenteista. Ne lämmittivät sydäntäni ja oli tosi ihana palata blogimaailmaan tuollaisten kommenttien saattelemana. Lisää tuttuja pistoja toivottavasti pian. Halauksin.

Talven selkä taitettu...

Voi kai sen niinkin ilmaista, kun lämpömittari näyttää peräti viittä plusastetta ja lumen sulamisen melkein kuulee.Ulkona ihana auringonpaiste joka tosin paljastaa kaikki pölypallot, jotka meidän lattioilla asustaa. Tämä emäntä joutuu kyllä pitämään suursiivouksen ennen torstain käsityötapaamista! Puoliso on tosin aina ollut sitä mieltä että siivota kannattaa vasta tapaamisen jälkeen. "Niitä langanpätkiä löytyy kuitenkin joka nurkasta!" "Rakkaani, on olemassa Roskis-Ritvan lankaroskis." "Hmmmm!!!" Talvi oli todella raskas enkä jaksanut paljon blogia päivitellä. Olen kyllä tehnyt jonkin verran käsitöitä, niistä kuvia kunhan saan koneelle ladattua. Leikkauksen jälkeinen toipuminen ei edennyt suunnitellusti ja veriarvoissa ilmeni jonkinlaista häikkää. Jouduin käymään ohutneulabiopsiassa ja nyt odottelen jännittyneenä vastauksia. Olen lohduttautunut sillä, että jos minulla olisi jotain pahanlaatuista, vastausten kanssa ei olisi viivytelty. Tämä on vain niin raastavaa tämä odottaminen. Pinnani kun tunnetusti ei ole kuminauhamallia! Kiitos kaikille rakkaille ystäville jotka ovat tukeneet minua viime talven aikana. Ellei minulla olisi teitä, olisin varmaan hukassa! Käsityörintamalla olen tehnyt varovaisen uuden aluevaltauksen. Minulla on anopilta saatu vanha perintörukki ja kunhan puolisoni saa sen korjattua, ajattelin kokeilla kehräämistä. Värttinällä olen jo varovaisia kokeiluja tehnytkin. Jälki ei ole kummoista mutta tämäkin harrastus on sellainen että se vain vie mukanaan. Toukokuussa osallistun Pohjois-Suomen Neuleretriittiin ja siellä kehruupajaan. Toivon mukaan olen sitten jo viisaampi. Itse asiassa minulle on siunaantunut kaksi (!) rukkia. Toinen on asunut meillä jo toistakymmentä vuotta ja on liki sata vuotta vanha isomummoni perinnerukki, tuntee nimen Matilda eli Tilda. Toinen on sitten tämä anopilta kerjätty, joka on alkujaan puolisoni mummon. Hän on Linnea. Laitan kuvia molemmista vanhoista rouvista tuonnempana. Toivottavasti seuraava päivitys ei veny näin pitkään! Tsau!