lauantai 26. marraskuuta 2011

Ompelijan puolisolta tällä kertaa...

Olen kaikessa käsityösälän säilyttämisessä vähän niin kuin fanaatikko. Täytyisi olla pussukka tai teline tai jokin säilytysjärjestelmä ihan kaikelle. Tällä kertaa hermostuin levällään oleville lankarullille ja ompelijan puoliso keksi ratkaisun. Tadaa! Tässä se on! Rungon 6x6mm neliötankoa ja rullapidikkeet 0,5 mm pyörötankoa hitsataan kasaan. Tuki varmistetaan ketjulla ja sitten vähän maalia pintaan. Kuvien laatu ei ole paras mahdollinen johtuen tosi pimeästä päivästä ja luonnonvalon olemattomuudesta mutta livenä tämä on todella käytännöllinen. Paikka löytyy 25:lle lankarullalle eikä niitä enää tarvitse etsiä mistä sattuu.

Ja nyt kasaamaan koriin korttiaskartelutarvikkeita. On kiva päivä tiedossa vaikka väsyttää aivan armottomasti. Viime yö meni myrskyä ja sadetta kuunnellessa ja unet jäi aika vähiin. Jossakin vaiheessa luulin jo että katto lentää huitsin Nevadaan, kun nurkat alkoivat uhkaavasti natista. No, talo on kuitenkin nyt päivän valjetessa ihan ehjä ja tuulikin alkaa vähitellen laantua.


Kaunis kiitos kun kävit, olet lämpimästi tervetullut uudelleen! Tutuilla pistoilla alkanee taas hys-hys-aika kun joulu lähestyy, mutta eiköhän jotain pientä vilautettavaa kuitenkin löydy. Käy katsomassa! Seuraavaan kertaan, halauksin!

tiistai 22. marraskuuta 2011

Jouluaskartelua ja pussukoita...

Taisin mainita jossakin vaiheessa että Tilda-kerhomme askartelu on laajentunut kattamaan muutakin kuin Tildaa. Viime kerralla yhteisprojektina olivat käpytyöt. Itse tein käpykranssin ja maalasin sen sitten kotona vannehopealla. Rakastan joulua yli kaiken ja viime aikoina olen alkanut löytämään muitakin värejä jouluun kuin ne perinteiset punainen, valkoinen ja vihreä. Hopea ja luonnonvalkoinen ovat tosi kaunis yhdistelmä. Voi olla, että tuunaan tätä vielä pitsillä. Vielä en ole ihan varma. Loputkin virkkuu-koukkuni saivat pussukan, punasävyisenä tällä kertaa. Tikkaukset tein mökillä, koska uuteen koneeseeni en ole vielä hankkinut yläsyöttäjää ja tämän päiväisen puhelinsoiton perusteella en ihan heti taida hankkiakaan. Berninan yläsyöttäjä maksaa pikkuista vaille sata euroa! Totesin että tulen toistaiseksi toimeen vanhan koneeni yläsyöttäjällä!

Pussukka ulkoa...

...ja sisältä...

Sekä vielä lähikuvaa kiinnityksestä.

Uuteen projektiin on kankaat hankittuna ja leikattuna.

Erityisen ihastunut olen päällimmäiseen pikkukukkaiseen kankaaseen. Näistäkin tulee varmaankin jonkinlainen pussukka.


Kaunis kiitos kommenteista. Niitä on aina niin kiva lukea. Nyt sitten kipin kapin Tiimariin ostamaan korttitarpeita lauantain korttipajaa varten. Hyvä ystävä on lupautunut lainamaan stanssejaan. Seuraavalla kerralla Tutuissa Pistoissa mahdollisesti kortteja. Sitä odotellessa, halauksin!

torstai 10. marraskuuta 2011

Kirjahankintoja ja tuliaisia Saksanmaalta...

Kaunis kiitos ihanista kommenteista, ne todellakin lämmittivät mieltäni. En tosiaan ole paljonkaan ommellut viime aikoina ja tuntuu että puolison haalareiden paikkaus sujuu parhaiten, vaikka joskus nekin tekisi mieli heittää nurkkaan kun tikki on mitä sattuu. Onneksi niiden kantaja ei ole turhan tarkka.

Mainitsin edellisessä postauksessa käpyilyn. Innostuin siitä uudestaan, kun vihdoin ja viimein saatiin monen kymmenen vuoden jälkeen suomennettu ja jopa todella hyvä kirja aiheesta. Kirjassa on tosi hyvät kuvitetut ohjeet, jotka kyllä voittavat havainnollisuudellaan piirretyt mennen tullen. Edellinen suomenkielinen kirja käpyilystä oli vuodelta 1923 eikä sitä edes saa mistään. Vanhat käsityöaiheiset kirjathan ovat usein keräilyharvinaisuuksia ja viedään divareista hyvin pian saapumisensa jälkeen.

Toinen kirja, jonka olen hankkinut kartuttamaan käsityökirjastoani on Varpaista varteen. Tämäkin tosi hyvä ja visuaalisesti kaunis kirja. Kauniita kuvia kauniista sukista, joka todella houkuttelee kokeilemaan tätäkin tekniikkaa. Olen aina pitänyt tärkeänä sen, että käsityöaiheisessa kirjassa on kauniit kuvat. Monesti tulee aloitettua jokin työ juuri siksi että se kuvassa näyttää kivalta.

Myös sormustinkokoelmani on karttunut kahdella eli nyt minulla on yhteensä 84 sormustinta. Tulipa taas laskettua nekin! Ystäväpariskunta kävi lomareissulla Saksassa ja toivat tullessaan nämä minulle Berliinistä ja Rostockista. Kiitos heille siitä!


Viikonloppuna suuntaamme taas pohjoista kohti ja samalla on sitten lauantaina työkeikka Äkäsjärven rannalla olevalla mökillä. Toivon jo hartaasti lunta, koko syksyn on ollut niin pimeää ja synkkää. Onneksi on kynttilät, joita voi poltella piristykseksi.


Olipa kiva todeta että lukijani löysivät minut vaikka olen ollut pitkään poissa blogimaailmasta. Nyt täytynee sulkea tämä sessio ja lähteä Tuttujen Pistojen äärestä Tuttujen Patojen ääreen. Nälkäistä puolisoa on niin ikävä katsoa! Kiva kun pistäydyit, olet lämpimästi tervetullut uudelleen. Seuraavaan kertaan, halauksin!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Olipa kerran Tuula jolla oli virkkuukoukkuja...

Tosiaan, olipa kerran, kuten sadussa sanotaan, Tuula jolla oli virkkuukoukkuja. Ainoa vaan, että tässä ei ole kysymyksessä satu vaan tositarina käsityöhamsterin elämästä. Koukuille oli takuuvarma säilytysjärjestelmä, jonka kuitenkin tämä järjestelmällinen ihminen onnistui hukuttamaan jonnekin hukattujen käsityövälineiden maailmaan. Haettuaan aikansa enemmän tai vähemmän ahkerasti, käsityöhamsteri päätyi siihen lopputulokseen että koukut olivat iäksi hukassa ja - älkää naurako vaan itkekää mielummin - alkoi ostaa itselleen uusia koukkuja. Eräänä päivänä hän haki varastoistaan ihan jotain muuta ja mitä hän kauhukseen ja - täytyy myöntää - hieman huvittuneena löysikään. Rakkaat virkkuukoukut siinä takuuvarmassa säilytysjärjestelmässä. Hmm... Tuula omistaa tänään 45!!!!! virkuukoukkua! Olisittepa nähneet tänään puolison ilmeen, kun ne olivat järjestyksessä keittiön pöydällä. Hän ei aina oikein ymmärrä!Virkkuukoukut tarvitsevat uuden takuu varman säilytysjärjestelmän. Päätin tehdä ompelukoneen kanssa tuttavuutta ja ompelin itselleni sellaisen. Elämäni ensimmäinen tikattu työ ei näytä hullummalta, siihen mahtuu vain tosin 28 pienintä koukkua. Isommille teen toisen, jos ja kun inspiraatio iskee. Ompelukone ja minä olimme sovussa ja olen kieltämättä tyytyväinen lopputulokseen.

Kiinnityksenä nappi ja silkkinauhaa...

Sisäpuolella vuori sävy sävyyn. Välissä ihan polyesterivanua...

Lupailin kuvaa hardangerliinan edistymisestä. Tässäpä tätä. Kuten sanoin ehkä haastavin osio takana ja

saksien jälki ihan virheetön. Yksikään väärä lanka ei katkennut ja huolittelukin onnistui ihan kivasti. Sitten vaan kirjailujen kimppuun...

Uudistimme Tilda-kerhoa taannoin kattamaan myös vaihtelevasti muitakin käsitöitä. Teimme yhdellä kerralla Novitan pitsikukka kehikolla kukkia. Omistani tulee jossakin vaiheessa rintakoruja. Neulat on jo hankittu, inspiraatio niiden kiinnittämiseen ei ihan vielä.


Tutuissa pistoissa seuraavalla kerralla on toivottavasti kuvattu jo hieman käpypitsiä. Olen harjoitellut ahkerasti pitkän tauon jälkeen, mutta mielestäni taas todella haastava tekniikka. On aina niin hauskaa oppia uutta. Kiitos että kävit, halauksin!

torstai 3. marraskuuta 2011

Hauskanpitoa, lahjoja ja lahjoja...

Taidan olla viimeisimpiä, joka päivittää blogia ristipistoviikonlopun jälkeen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö olisi ollut hauskaa ja etteikö olisi ollut ihana tavata taas hyviä ystäviä hyvän harrastuksen, nauruterapian ja hyvän ruuan merkeissä. Osallistuin siis kolmanteen Violariumin ristipistoviikonloppuun joka tällä kertaa järjestettiin Tyrnävällä. Paikan päällä meitä oli 17 naista joilla kaikilla intohimona pistelyt, kankaat, langat ja mallit. Vaikka kartutin jo edellisenä viikonloppuna varastojani käsityömessuilla ihan kiitettävästi, pakko myöntää että mukaan tarttui myös saalista tälläkin kertaa.

Itse en oikeastaan pistellyt tällä kertaa vaan tein huiman harppauksen jo tuhoon tuomituksi UFOksi kuvittelemaani hardangerliinaa. Laitan kuvaa joskus myöhemmin. Olin itseasiassa tosi tyytyväinen että sain kaikki laajat "reikä"-alueet huoliteltua, jotka mielestäni ovat se kaikkein tylsin vaihe hardangerissa. Samalla kuitenkin juuri se mielenkiintoisin, koska koko ajan on se pelko takana että leikkaanko väärän langan. Jännitystä täytyy elämässä olla, muodossa jos toisessa.
Nämä ovat Violariumin tervetuliaspaketin sisältöä, eli ihania kankaita, kaunis rasia vaikka suklaata varten sekä Tralalaan malli, jonka saimme vapaasti valita mieltymyksemme mukaan. Kuvasta puuttuu vielä pakkaus DMC:n lankapuolia. Lämmin kiitos Lennu, että järjestit meille taas tämän. Lähden takuulla uudestaan, jos se vain suinkin on mahdollista.

Sitten kuvakavalkaadia satunnaisessa järjestyksessä tehdyistä ja saaduista käsitöistä. Lämmin kiitos ystävilleni! Olette parhaita!


Olen virkannut ontelokuteesta sisustuskoreja kylpyhuoneeseen. Valmistuvat nopeasti ja saan järjestykseen purkit ja purnukat. Ontelokudetta virkataan n:ro 8 koukulla joten vähän paksummalla kuin mihin olen tottunut.


Ystäväni, joka on monella tavalla lahjakas käsityön tekijä toi taannoin tuliaisina keramiikkatöitä. Eikö olekin aivan ihania!

Tämän ystävän tekemät muffinssit eivät ainakaan lihota! !


Nämä sukat taas oli kutonut minulle ystäväni Minna! Ne istuvat kuin valetut ja lämmittävät sydäntä jalkojen lisäksi!


Tämän kauniin taulun sain syntymäpäivänäni ystävältäni Teijalta. Valitettavasti kuva ei tee sille oikeutta, luonnossa se on vielä kauniimpi. Teija tunnetusti tietää että pidän kirjaimista, joten taulun aihe sopii kyllä minulle kuin nakutettu.





Toinen intohimoni on sakset ja senhän ystäväni Marjo-Riitta hyvin tietää. Syntymäpäivänäni hän yllätti minut tällä aivan ihanalla pussukalla. Pistely on todella kauniisti toteutettu Floballe yhden yli.



Nämä pistelyt taas ovat ystäväni Katariinan käsialaa. Sininen on aina yhtä ihana väri ja koska myös lukeminen on yksi lempiharrastuksistani, pääsee tämänkin lahja hyötykäyttöön. Söpöjä, eikö totta!


Lämmin kiitos kaikille ihanista lahjoista! Itsetehdyt kun ovat niitä parhaita, koska niissä on ystävän sydänkin mukana!


Itsekin olen ollut ompelukoneen ääressä, sekä myös pistellyt. Tässä Marjo-Riittalle tekemäni sisustustyyny. Tätä oli taas tosi kiva pistellä ja ompelukonekin oli yhteistyöhaluinen. Pistelty osuus on pieni osa lempisuunnittelijani à mon ami Pierre`n Victoria´s Quaker-mallista. Olisi ihana pistellä joskus koko malli, kun vain olisi sitä aikaa vähän enemmän...


Keskeneräisiäkin töitä on liuta. On laukkua, pussukkaa ja sukkia sekä hys-hys työkin vielä tälle syksylle. Näistä lisää myöhemmin. Oli tosi ihanaa kun pistäydyit lukemaan kuulumisiani. Tuttuja Pistoja taas lisää seuraavalla kerralla, halauksin!