Linnea...

Tässä sitten toinen vanha rouva. Suhteellisen hyvin säilynyt hänkin. En vain historiaansa tunne sen paremmin eli täytyy alkaa ottamaan selvää suvun tietotoimistolta eli puolisoni tädiltä joka asui samassa pihapiirissä anoppinsa kanssa toistakymmentä vuotta. Pihaminiä hänkin kuten minustakin oli tulla ennen kuin aloin laittamaan kapuloita rattaisiin ja ymmärsin parhaakseni poistua takavasemmalle. Sivuhuomautuksena nostan hattua korkealle menneille sukupolville jotka osasivat asua saman katon alla useampi sukupolvi kerrallaan. Minä en osaisi enkä haluasi. Itsessäni ja puolisossakin on kestämistä. Ota siihen sitten vielä äiti ja anoppi!

Hänestä kuitenkin tulee se käyttörukki. Hieman säätöä vielä ja sitten pääsen kokeilemaan. Haaveena olisi että saisin joskus vielä huivilangat kehrättyä itselleni. Sitten joskus...

Kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet odotella päivityksiä ja palanneet takaisin lukemaan höpöttelyjäni. Tuttuja Pistoja ( vai pitäsikö tässä tapauksessa muuttaa Tutuiksi silmukoiksi) toivon mukaan taas ensi viikolla. Silloin tulee ehkä sukista asiaa. Ihanaa viikonloppua ja halauksia! Tämä suunnistaa Lappiin!!!