maanantai 19. joulukuuta 2011

Ompeluksia...

Kaunis kiitos kommenteista. Lämmittivät kuulema kovasti myös puolison sydäntä. Ei ollut kuitenkaan halukas alkamaan sarjatuotantoa vaan haluaa tehdä lahjoiksi pistelijän ystäville, kuten tähänkin asti. Aina silloin tällöin voi siis jollekin tulla lahjaksi jonkunlainen teline, hyllykkö tai muu tarpeellinen kapistus.

Ihanalla ystävällä oli syntymäpäivä ja päätin tehdä hänelle tällaisen pussukan pistelijän tilpehöörejä varten. Löysin idean tähän pussukkaan aivan upeasta Barri Sue Gaudetin kirjasta "Tilkuista asiaa". Suosittelen lämpimästi! Tosi kauniita kuvia, hyvät ohjeet ja aivan ihania malleja.
Pussukan etukappaleeseen valitsin tukevaa sisustuskangasta ja sisäpuolelle ohuita puuvillakankaita. Molempiin silitin tukikankaan.

Koristeapplikaation, neulatyynyn ja saksikotelon koristeet tein flanellista. Kirjailuihin käytin tavallista muliinilankaa.

Kuvassa ei selvästi näy sydämet jotka ovat lankojen säilyttämistä varten.



Vielä lähikuvaa koristeesta,

neulatyynystä

ja saksikotelosta.

Pelkäsin jossakin vaiheessa haukanneeni aivan liian suuren palan, koska pussukassa oli minulle tosi vaikeita työvaiheita. Kiitos Marjo-Riitta hyvistä vinkeistä, ilman niitä tämä ei ehkä olisi valmistunut ikinä. Olen myös näköjään solminut jonkinlaisen ystävyys-suhteen ompelukoneeni kanssa koska hän ei temppuillut kertaakaan.


Kiitos kun kävit, olet lämpimästi tervetullut uudelleen. Tuttuja Pistoja alkaa rauhoittua joulun viettoon ja toivottaa oikein ihanaa joulua ja käsityörikasta uutta vuotta 2012! Seuraavaan kertaan halauksin!

perjantai 9. joulukuuta 2011

Tilpehöörihylly...

Esitellään nyt näitä pistelijän puolison aikaansaannoksia kun ei ole omia, mitä näyttää. Tai olisi mutta kun ei voi... Tilpehöörihylly mökille. Tässä voi kuten kuvasta näkyy säilyttää pisteltyjä juttuja.



Verkkopohjan ansiosta siro ja kevyt. Tykkään!!!

Itsenäisyyspäivän viikonlopun vietimme mökillä, jossa ensialkuun lumitilanne aivan surkea. Onneksi viikonloppuna alkoi satamaan sitten ihan oikeasti ja nyt siellä on jo 30 sm ihanaa, valkoista pumpulia! Joulumielikin tuli esille, jota ei todellakaan ole ollut kun on ollut niin mustaa ja märkää.

Kiitokset taas kommenteistanne, ihanaa että olette olemassa! Tiina, varmaankin näemme vielä tänä vuonna. Toivon mukaan joulun ja uudenvuoden välisen viikon olemme lomalla, mutta ollaan vielä paremmin yhteyksissä. Tuttuja Pistoja vilauttelee ensi kerralla ompeluksia. Siihen saakka, halauksin!

lauantai 26. marraskuuta 2011

Ompelijan puolisolta tällä kertaa...

Olen kaikessa käsityösälän säilyttämisessä vähän niin kuin fanaatikko. Täytyisi olla pussukka tai teline tai jokin säilytysjärjestelmä ihan kaikelle. Tällä kertaa hermostuin levällään oleville lankarullille ja ompelijan puoliso keksi ratkaisun. Tadaa! Tässä se on! Rungon 6x6mm neliötankoa ja rullapidikkeet 0,5 mm pyörötankoa hitsataan kasaan. Tuki varmistetaan ketjulla ja sitten vähän maalia pintaan. Kuvien laatu ei ole paras mahdollinen johtuen tosi pimeästä päivästä ja luonnonvalon olemattomuudesta mutta livenä tämä on todella käytännöllinen. Paikka löytyy 25:lle lankarullalle eikä niitä enää tarvitse etsiä mistä sattuu.

Ja nyt kasaamaan koriin korttiaskartelutarvikkeita. On kiva päivä tiedossa vaikka väsyttää aivan armottomasti. Viime yö meni myrskyä ja sadetta kuunnellessa ja unet jäi aika vähiin. Jossakin vaiheessa luulin jo että katto lentää huitsin Nevadaan, kun nurkat alkoivat uhkaavasti natista. No, talo on kuitenkin nyt päivän valjetessa ihan ehjä ja tuulikin alkaa vähitellen laantua.


Kaunis kiitos kun kävit, olet lämpimästi tervetullut uudelleen! Tutuilla pistoilla alkanee taas hys-hys-aika kun joulu lähestyy, mutta eiköhän jotain pientä vilautettavaa kuitenkin löydy. Käy katsomassa! Seuraavaan kertaan, halauksin!

tiistai 22. marraskuuta 2011

Jouluaskartelua ja pussukoita...

Taisin mainita jossakin vaiheessa että Tilda-kerhomme askartelu on laajentunut kattamaan muutakin kuin Tildaa. Viime kerralla yhteisprojektina olivat käpytyöt. Itse tein käpykranssin ja maalasin sen sitten kotona vannehopealla. Rakastan joulua yli kaiken ja viime aikoina olen alkanut löytämään muitakin värejä jouluun kuin ne perinteiset punainen, valkoinen ja vihreä. Hopea ja luonnonvalkoinen ovat tosi kaunis yhdistelmä. Voi olla, että tuunaan tätä vielä pitsillä. Vielä en ole ihan varma. Loputkin virkkuu-koukkuni saivat pussukan, punasävyisenä tällä kertaa. Tikkaukset tein mökillä, koska uuteen koneeseeni en ole vielä hankkinut yläsyöttäjää ja tämän päiväisen puhelinsoiton perusteella en ihan heti taida hankkiakaan. Berninan yläsyöttäjä maksaa pikkuista vaille sata euroa! Totesin että tulen toistaiseksi toimeen vanhan koneeni yläsyöttäjällä!

Pussukka ulkoa...

...ja sisältä...

Sekä vielä lähikuvaa kiinnityksestä.

Uuteen projektiin on kankaat hankittuna ja leikattuna.

Erityisen ihastunut olen päällimmäiseen pikkukukkaiseen kankaaseen. Näistäkin tulee varmaankin jonkinlainen pussukka.


Kaunis kiitos kommenteista. Niitä on aina niin kiva lukea. Nyt sitten kipin kapin Tiimariin ostamaan korttitarpeita lauantain korttipajaa varten. Hyvä ystävä on lupautunut lainamaan stanssejaan. Seuraavalla kerralla Tutuissa Pistoissa mahdollisesti kortteja. Sitä odotellessa, halauksin!

torstai 10. marraskuuta 2011

Kirjahankintoja ja tuliaisia Saksanmaalta...

Kaunis kiitos ihanista kommenteista, ne todellakin lämmittivät mieltäni. En tosiaan ole paljonkaan ommellut viime aikoina ja tuntuu että puolison haalareiden paikkaus sujuu parhaiten, vaikka joskus nekin tekisi mieli heittää nurkkaan kun tikki on mitä sattuu. Onneksi niiden kantaja ei ole turhan tarkka.

Mainitsin edellisessä postauksessa käpyilyn. Innostuin siitä uudestaan, kun vihdoin ja viimein saatiin monen kymmenen vuoden jälkeen suomennettu ja jopa todella hyvä kirja aiheesta. Kirjassa on tosi hyvät kuvitetut ohjeet, jotka kyllä voittavat havainnollisuudellaan piirretyt mennen tullen. Edellinen suomenkielinen kirja käpyilystä oli vuodelta 1923 eikä sitä edes saa mistään. Vanhat käsityöaiheiset kirjathan ovat usein keräilyharvinaisuuksia ja viedään divareista hyvin pian saapumisensa jälkeen.

Toinen kirja, jonka olen hankkinut kartuttamaan käsityökirjastoani on Varpaista varteen. Tämäkin tosi hyvä ja visuaalisesti kaunis kirja. Kauniita kuvia kauniista sukista, joka todella houkuttelee kokeilemaan tätäkin tekniikkaa. Olen aina pitänyt tärkeänä sen, että käsityöaiheisessa kirjassa on kauniit kuvat. Monesti tulee aloitettua jokin työ juuri siksi että se kuvassa näyttää kivalta.

Myös sormustinkokoelmani on karttunut kahdella eli nyt minulla on yhteensä 84 sormustinta. Tulipa taas laskettua nekin! Ystäväpariskunta kävi lomareissulla Saksassa ja toivat tullessaan nämä minulle Berliinistä ja Rostockista. Kiitos heille siitä!


Viikonloppuna suuntaamme taas pohjoista kohti ja samalla on sitten lauantaina työkeikka Äkäsjärven rannalla olevalla mökillä. Toivon jo hartaasti lunta, koko syksyn on ollut niin pimeää ja synkkää. Onneksi on kynttilät, joita voi poltella piristykseksi.


Olipa kiva todeta että lukijani löysivät minut vaikka olen ollut pitkään poissa blogimaailmasta. Nyt täytynee sulkea tämä sessio ja lähteä Tuttujen Pistojen äärestä Tuttujen Patojen ääreen. Nälkäistä puolisoa on niin ikävä katsoa! Kiva kun pistäydyit, olet lämpimästi tervetullut uudelleen. Seuraavaan kertaan, halauksin!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Olipa kerran Tuula jolla oli virkkuukoukkuja...

Tosiaan, olipa kerran, kuten sadussa sanotaan, Tuula jolla oli virkkuukoukkuja. Ainoa vaan, että tässä ei ole kysymyksessä satu vaan tositarina käsityöhamsterin elämästä. Koukuille oli takuuvarma säilytysjärjestelmä, jonka kuitenkin tämä järjestelmällinen ihminen onnistui hukuttamaan jonnekin hukattujen käsityövälineiden maailmaan. Haettuaan aikansa enemmän tai vähemmän ahkerasti, käsityöhamsteri päätyi siihen lopputulokseen että koukut olivat iäksi hukassa ja - älkää naurako vaan itkekää mielummin - alkoi ostaa itselleen uusia koukkuja. Eräänä päivänä hän haki varastoistaan ihan jotain muuta ja mitä hän kauhukseen ja - täytyy myöntää - hieman huvittuneena löysikään. Rakkaat virkkuukoukut siinä takuuvarmassa säilytysjärjestelmässä. Hmm... Tuula omistaa tänään 45!!!!! virkuukoukkua! Olisittepa nähneet tänään puolison ilmeen, kun ne olivat järjestyksessä keittiön pöydällä. Hän ei aina oikein ymmärrä!Virkkuukoukut tarvitsevat uuden takuu varman säilytysjärjestelmän. Päätin tehdä ompelukoneen kanssa tuttavuutta ja ompelin itselleni sellaisen. Elämäni ensimmäinen tikattu työ ei näytä hullummalta, siihen mahtuu vain tosin 28 pienintä koukkua. Isommille teen toisen, jos ja kun inspiraatio iskee. Ompelukone ja minä olimme sovussa ja olen kieltämättä tyytyväinen lopputulokseen.

Kiinnityksenä nappi ja silkkinauhaa...

Sisäpuolella vuori sävy sävyyn. Välissä ihan polyesterivanua...

Lupailin kuvaa hardangerliinan edistymisestä. Tässäpä tätä. Kuten sanoin ehkä haastavin osio takana ja

saksien jälki ihan virheetön. Yksikään väärä lanka ei katkennut ja huolittelukin onnistui ihan kivasti. Sitten vaan kirjailujen kimppuun...

Uudistimme Tilda-kerhoa taannoin kattamaan myös vaihtelevasti muitakin käsitöitä. Teimme yhdellä kerralla Novitan pitsikukka kehikolla kukkia. Omistani tulee jossakin vaiheessa rintakoruja. Neulat on jo hankittu, inspiraatio niiden kiinnittämiseen ei ihan vielä.


Tutuissa pistoissa seuraavalla kerralla on toivottavasti kuvattu jo hieman käpypitsiä. Olen harjoitellut ahkerasti pitkän tauon jälkeen, mutta mielestäni taas todella haastava tekniikka. On aina niin hauskaa oppia uutta. Kiitos että kävit, halauksin!

torstai 3. marraskuuta 2011

Hauskanpitoa, lahjoja ja lahjoja...

Taidan olla viimeisimpiä, joka päivittää blogia ristipistoviikonlopun jälkeen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö olisi ollut hauskaa ja etteikö olisi ollut ihana tavata taas hyviä ystäviä hyvän harrastuksen, nauruterapian ja hyvän ruuan merkeissä. Osallistuin siis kolmanteen Violariumin ristipistoviikonloppuun joka tällä kertaa järjestettiin Tyrnävällä. Paikan päällä meitä oli 17 naista joilla kaikilla intohimona pistelyt, kankaat, langat ja mallit. Vaikka kartutin jo edellisenä viikonloppuna varastojani käsityömessuilla ihan kiitettävästi, pakko myöntää että mukaan tarttui myös saalista tälläkin kertaa.

Itse en oikeastaan pistellyt tällä kertaa vaan tein huiman harppauksen jo tuhoon tuomituksi UFOksi kuvittelemaani hardangerliinaa. Laitan kuvaa joskus myöhemmin. Olin itseasiassa tosi tyytyväinen että sain kaikki laajat "reikä"-alueet huoliteltua, jotka mielestäni ovat se kaikkein tylsin vaihe hardangerissa. Samalla kuitenkin juuri se mielenkiintoisin, koska koko ajan on se pelko takana että leikkaanko väärän langan. Jännitystä täytyy elämässä olla, muodossa jos toisessa.
Nämä ovat Violariumin tervetuliaspaketin sisältöä, eli ihania kankaita, kaunis rasia vaikka suklaata varten sekä Tralalaan malli, jonka saimme vapaasti valita mieltymyksemme mukaan. Kuvasta puuttuu vielä pakkaus DMC:n lankapuolia. Lämmin kiitos Lennu, että järjestit meille taas tämän. Lähden takuulla uudestaan, jos se vain suinkin on mahdollista.

Sitten kuvakavalkaadia satunnaisessa järjestyksessä tehdyistä ja saaduista käsitöistä. Lämmin kiitos ystävilleni! Olette parhaita!


Olen virkannut ontelokuteesta sisustuskoreja kylpyhuoneeseen. Valmistuvat nopeasti ja saan järjestykseen purkit ja purnukat. Ontelokudetta virkataan n:ro 8 koukulla joten vähän paksummalla kuin mihin olen tottunut.


Ystäväni, joka on monella tavalla lahjakas käsityön tekijä toi taannoin tuliaisina keramiikkatöitä. Eikö olekin aivan ihania!

Tämän ystävän tekemät muffinssit eivät ainakaan lihota! !


Nämä sukat taas oli kutonut minulle ystäväni Minna! Ne istuvat kuin valetut ja lämmittävät sydäntä jalkojen lisäksi!


Tämän kauniin taulun sain syntymäpäivänäni ystävältäni Teijalta. Valitettavasti kuva ei tee sille oikeutta, luonnossa se on vielä kauniimpi. Teija tunnetusti tietää että pidän kirjaimista, joten taulun aihe sopii kyllä minulle kuin nakutettu.





Toinen intohimoni on sakset ja senhän ystäväni Marjo-Riitta hyvin tietää. Syntymäpäivänäni hän yllätti minut tällä aivan ihanalla pussukalla. Pistely on todella kauniisti toteutettu Floballe yhden yli.



Nämä pistelyt taas ovat ystäväni Katariinan käsialaa. Sininen on aina yhtä ihana väri ja koska myös lukeminen on yksi lempiharrastuksistani, pääsee tämänkin lahja hyötykäyttöön. Söpöjä, eikö totta!


Lämmin kiitos kaikille ihanista lahjoista! Itsetehdyt kun ovat niitä parhaita, koska niissä on ystävän sydänkin mukana!


Itsekin olen ollut ompelukoneen ääressä, sekä myös pistellyt. Tässä Marjo-Riittalle tekemäni sisustustyyny. Tätä oli taas tosi kiva pistellä ja ompelukonekin oli yhteistyöhaluinen. Pistelty osuus on pieni osa lempisuunnittelijani à mon ami Pierre`n Victoria´s Quaker-mallista. Olisi ihana pistellä joskus koko malli, kun vain olisi sitä aikaa vähän enemmän...


Keskeneräisiäkin töitä on liuta. On laukkua, pussukkaa ja sukkia sekä hys-hys työkin vielä tälle syksylle. Näistä lisää myöhemmin. Oli tosi ihanaa kun pistäydyit lukemaan kuulumisiani. Tuttuja Pistoja taas lisää seuraavalla kerralla, halauksin!


perjantai 14. lokakuuta 2011

Ristipistoilemaan...

Enää vajaa tunti siihen hetkeen kun ystäväni ja minä suuntaamme auton keulan kohti etelää, Violariumin ristipistoviikonloppua. Tuuletan!!! Kesä vei jotenkin mennessään ja en kertakaikkiaan ennättänyt enää blogia päivittelemään. Töitä on ollut paljon ja vapaa-ajan olen kuluttanut toki käsitöitäkin tehden mutta myös antanut itselleni aikaa vain olla. Se on ihan mukavaa joskus, suosittelen lämpimästi. Nyt tuntuu siltä että akut ovat ladattu energialla ja kun talven ensimmäiset pakkasaamutkin on jo koettu, elämä on ihan mukavaa. Tämä on oikeastaan lempivuodenaikaani parhaimillaan.

Käsityörintamalla pistely on hieman jäänyt taka-alalle ja neuleet ja ompelukoneen surina on vallannut mielenkiintoni. Ristipistoviikonlopun jälkeen julkaisen kuvia aikaansaannoksistani, sekä myös lahjoista joita olen rakkailta ystäviltäni kesän aikana saanut. Lämmin halaus teille.

Nyt alkaa olla jo sen verran täpinöitä että paras panna kone kiinni. Ihanaa viikonloppua kaikille, halauksin.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

En ole kadonnut sfääreihin...

Paradise Oscarin huono menestys Euroviisuissa ei aiheuttanut blogikatkosta. Eikä Suomen jääkiekkokulta liioin, vaikka onhan Suomi-Ruotsi kamppailut aina sykähdyttävä kokemus täällä länsirajalla, puoleen ja toiseenkin. Olen neulonut, sekä omaan että muidenkin käyttöön, nauttinut Suomen suvesta ja ihmetellyt runsaita sateita. Töitäkin on ollut ihan kiitettävästi. Jossakin vaiheessa alkoi jo huolestuttaa mutta nyt on työtahti lisääntynyt merkittävästi. Aika vaan on mennyt kuin siivillä ja ei ole ollut oikeastaan tavallista kummempaa raportoitavaa. Juhannuskin meni ihan mökillä. Käytiin Enontekiöllä ystävän mökillä juhannuspäivänä ja muuten ihan vain oltiin. Pihallamme taannoin istuttamani lumipalloheisi on kauneimmillaan enkä ole ikinä nähnyt siinä niin paljon kukkia kuin nyt. Se alkaakin olla ainoita pensaita pihallamme. Perennat olen hävittänyt muutama vuosi takaperin ja toissatalvinen naapurin tulipalo vaurioitti ihan rajalla kasvanutta syreeniä niin pahoin että se oli pakko sahata ihan maan tasalle. Uusia alkuja siinä kuitenkin on, mutta ne eivät vielä tänä vuonna kukkineet.

Rinsessa-kämmekäs työpaja jatkuu ja nämä menevät ystävälle käsiä lämmittämään. Tällä kertaa kudoin Teetee Alpacasta 2,75 puikoilla. Ihan mukiin menevä lanka tämäkin, ehkä himpun verran paksumpi Norjalais-ruotsalaista serkkuaan, mutta ihan yhtä pehmoinen. Puikoilla on puolisolle sukat, jotka etenevät todella hitaasti. Koko siro 45 ei todellakaan kovin useasti houkuttele tarttumaan puikkoihin. Onneksi hän käyttää suhteellisen vähän villasukkia, joten riittää kun kudon parin suurin piirtein joka viides vuosi, jopa harvemmin.



Syntymäpäivääni vietimme meren rannalla näissä maisemissa. Vietimme laatuaikaa vuorokauden verran ja olihan se sen arvoista. Jäi tänä vuonna KIP-päiväkin väliin ja olisihan samana viikonloppuna ollut jokin ristipistotapaaminenkin. Puoliso ihan selvästi yrittää jonkinlaista vieroitusta käsityöharrastuksestani. Täytynee ottaa asia mitä pikimmiten käsittelyyn, ettei vaan ennätä tulla vieroitusoireita. Onneksi syksylle on suunnitteilla kokonaisia käsityöviikonloppuja, sekä ristipistojen että neulonnan tiimoilta.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille, halauksin.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Eurovision 2011 Finaali...

Toivottavasti tämä on enne. Nimittäin silloin kun Lordi voitti olimme myös mökillä ja niin olemme nytkin. Toivotan Paradise Oscarille todella paljon onnea illan suoritukseen. Olen varautunut kisakatsomoon neuleen kanssa, puolisolla on asenne EVVK mutta olen saanut luvan herättää hänet keskellä yötä jos voitto tulee kotiin. Toivotaan parasta. Kappale kuulostaa ystäväni sanoin paremmalta joka kuuntelukerralta enkä yhtään ihmettelisi voittoa, koska kappale on niin erilainen verrattuna muiden maiden euro-humppiin niitä silti yhtään väheksymättä. Rehellisyyden nimissä äänestetävät maat valitettavasti eivät vaan aina äänestä parasta kappaletta, vaan suosivat äänillään rajanaapureitaan.

Huomenna on sitten sen toisen kisakatsomon aika. Taas puoliso häipyy toisen telkkarin ääreen eli hän on täysin ymmärtämätön kaiken urheilun suhteen. Ei sentään, sorry! Meillä katsotaan auto-urheilua, sekä formuloita että rallia. Kaikki muut lajit saisivat sitten olla olematta. Esimerkiksi tämän päivän jääkiekkoilijoille voisi hänen mielestään antaa nyrkkeilyhansikkaat tai useamman kiekon jäälle ettei siitä yhdestä ainoasta tarvitsisi silmä mustana ja huuli palkeenkielellä tapella. Minä kuitenkin aion istua kuin nakutettu ruudun edessä ja seurata peliä silmä tarkkana. Neuleen kanssa...

Tämän päivän olemme siivonneet, puoliso ulkona ja minä sisällä. Ikävää puuhaa joka on pakko tehdä. Ylläksellä on jo hiljaista ja kaikki mahdolliset paikat ovat kiinni. En ole yhtenäkään keväänä nähnyt täällä näin varhaista kevättä. Lunta ei siis ole juuri missään muualla kuin tunturissa ja sielläkin oikeastaan lumitykkien ansiosta.

Seuravalla kerralla toivottavasti jotain kuvia näytettävänä. Tänään lähti kisatyöksi hys-hys neule, joka toivottavasti etenee kisajännityksestä huolimatta. Ihanaa että pistäydyit, tervetuloa katselemaan Tuttuja Pistoja myös seuraavalla kerralla. Siihen saakka, halauksin!

torstai 12. toukokuuta 2011

Kehruuyritystä ja sukkia...

Olen viime aikoina opetellut ahkerasti kehräämään, sekä Linnea-rouvalla että alla olevalla värttinällä. Vielä on tulos mallia elefanttilanka mutta hiljaa hyvä tulee. Olen opetellut säätämään vanhaa rouvaa niin että tulos ei olisi niin kierteinen ja onnistuinkin vihdoin saamaan tulosta jota voi jo kutsua langaksi. Taas saisi vain tuota aikaa olla huomattavasti enemmän. Liikenisikö kellään? Voisin ostaa muutaman tunnin lisää vuorokauteeni.Matkakudin edellisestä postauksesta valmistui tänään pariksi sukkia. Keskussairaalan sisätautien poliklinikalla vierähti aikaa ja siellä on aina hyvä olla mukana käsityö.

Sen kummempaa tietoa ei sieltä liiennyt vaan passitettiin vielä lisäkokeisiin. Lääkäri sanoi että voi olla että minulla ei ole mitään sairautta vaan ominaisuus. GGRRXXXXXXX!!!!!!! Hoitokeinot taitavat olla aika lailla vähissä. Labrakokeiden tulokset päin peetä ja minulla on vain ominaisuus. Positiivista tässä ehkä on se, etten tunne olevani mitenkään kipeä mistään paikasta. Fibro vaivaa mutta siihenhän on jo niin tottunut.


Ihanaa että lukijoita on vielä jäljellä vaikka pidin bloggauksessa niin pitkän tauon. Kaunis kiitos kommenteistanne, ne ovat minulle tosi tärkeitä. Ihanaa loppuviikkoa, halauksin!

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Talvisia maisemiako tunturista...ja neulehaaveita...

Asiahan oli juuri niin kuin olin arvellutkin. Ensi viikonloppuna on pääsiäinen ja hiihtokelit Ylläksellä ovat kyllä aikalailla ohi. Tilanteen pelastaisivat enää kovat yöpakkaset, mutta viime viikonloppunakin oli yötäpäivää plussalla! Tykkilumipohjaiset rinteet kestävät jonkin verran paremmin ja laskettelijoita on jonkinverran mutta minä, viisi vuotta viimeksi lasketelleena en halua lähteä seikkailemaan. Sen sijaan vietimme ihanan lauantaipäivän uiden ja itseämme hemmotellen täällä ja syöden hyvin täällä. Suosittelen lämpimästi molempia. Kylpylä on iso ja kaiken maailman hilavitkuttimia itsensä hemmotteluun todella on. Kammarissa ruoka on aivan ihanaa ja annokset eivät ole todellakaan mitään fine dining´ia, kaksi ruohosipulinvartta ristissä vaan ihan reiluja ja kuitenkin maittavia. Minä söin siikaa valkoviinikastikkeessa, perunavihannespedillä ja puoliso porsaanleikkeen ranskalaisilla. Ravintolan sienikastike joka tulee esimerkiksi metsästäjänpihviin on myös kokeilemisen arvoinen, samoin maalaislohkoperunat. Nam! Tunturi alkaa olla paljas...

Vain rinteissä on enää lunta...


Pääsiäisenä taidan aloittaa Clapotiksen tästä, eli Chileläisestä Araucanía langasta. Ihanan tuntuinen lanka, 75 % villaa ja 23 % polyamidia. Käsinvärjätty sävy on kuvassa kyllä lähestulkoon oikea. 100 grammassa on noin 344 metriä eli laskeskelin että omistamani kaksi vyyhteä kyllä riittävät. KnitPron pyöröt mökkikassiin ja menoksi!


Matkakäsityönä vähitellen valmistuvat sukat ovat tässä vaiheessa. Edellisessä postauksessani kerroinkin että nämä ovat Tuulian käsinvärjättyä sukkalankaa. Teräosa on ihan sileää neuletta, 14 silmukkaa puikoilla, kantapää käänteinen ranskalainen ja vaikka se ei kuvasta erotukaan niin varsi neulotaan "rinsessa"-joustimena.




Tällä viikolla onkin ollut tarvetta matkakäsityölle kun oli paluu mökiltä, maanantaina taas vaihteeksi laboratoriokäynti ja tänään rautakauppakeikka Kemiin.




Torstaina suuntaamme pohjoiseen varustuksena sähkösaha, halkomakone ja oksasakset. On edessä puunkaatoa ja pikkupuiden tekoa. Toivottelen kaikille lukijoille Ihanaa Pääsiäistä. Levätkää, syökää hyvin ja pitäkää huolta läheisistänne. Tuttuja Pistoja palailee linjoille pääsiäisen jälkeen, toivottavasti myös levänneenä. Halauksin!

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Sukkasillaan...

Minulla on jo pitkään ollut harkinnassa neuloa kärjestä aloitetut sukat. Kristel Nybergin ja Johanna Kosken kirjassa Punokset puikoille, joka minulla on ollut jo useamman vuoden, on siihen aivan mahtavat kuvalliset ohjeet. Tai oikeastaan kolmet erilaiset ohjeet, jos ollaan ihan tarkkoja. Nämä sukat on aloitettu lappualoituksena, jonka koin helpoimmaksi. Lanka on käsityökorissa hyvin marinoitunut Fabel, jota neuloin numero 2,75 KnitPro´illa. Kantapää on käänteinen ranskalainen ja näissä sukissa toimii tosi hyvin. Sukka istuu jalkaan kuin valettu. Tykkään sukista jotka ovat ihan ihonmyötäiset koska pidän villasukkaa ihan paljaassa jalassa. Ei mitään lupruja minulle, kiitos!

Puikoille pääsi heti uudet samanlaiset lankana tällä kertaa Tuulian käsinvärjätty sukkalanka. Aivan ihanaa neuloa, kuvia tulee heti kun on valmista. Huomenna onkin neuletapaaminen, joten siellä tikutan vimmatusti. Kiva kiva!

Vähitellen tuntuu siltä että alan saada lukijoitani takaisin pitkästä tauosta huolimatta. Suuri kiitos teille siitä, olette ihania. Viikonloppua vietetäänkin taas mökillä, joten ensi viikolla Tutut Pistot varmaankin käsitöiden lisäksi raportoi Ylläksen lumitilannetta. Huono vai erittäin huono! Arvioni olisi että uimapuku ja Levin uusi kylpylä voisi olla viikonlopun teemana. Halauksin!